sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Alanya

Viikko ja pari päivää on tullut jo vietettyä kotona loman jälkeen. Päivät on menneet lähinnä työharjottelussa ja nukkuessa, kotona ollessa oon ollu koko alkuviikon tosi pahalla päällä johtuen kaikista pikkuasioista joten oon koittanu säästellä muita kotona olevia parhaani mukaan ja käyttänyt vapaa-ajan nukkumalla. Loppuviikkoa kohden on mielialakin parantunut huomattavasti, eilisen ja tänpäivän aurinkoinen ilma on vaikuttanut tosi paljon ja eilinen ilta uusien Algerialaisten kavereiden kanssa piristi myöskin.



Tää rannalla ollut saksalainen (?) pariskunta oli kun suoraan jostain romanttisesta draamaelokuvasta (parhaita ikinä); puhtaan ilonen nauru kuulu varmaan koko rannan mitalta näiden juostessa pitkin rantaviivaa ja samalla pallotellen jalkapalloa toisilleen rantaan tulevissa aalloissa, välillä toinen kalasteli karannutta palloa ja väisteli isoimpia aaltoja, naisella oli iso lierihattu ja kesämekko päällä ja mies aina välillä kaappas tän naisen kainaloonsa ja nauru vaan jatku. Harvoin kysyn ihmisiltä saanko kuvata heitä, yleensä tyydyn vaan maisemiin, mutta nyt tein poikkeuksen koska näissä kahessa oli vaan jotain niin ihanaa!


Tällä hetkellä lomakuvia katsellessa ja lomaa miettiessä koko reissu tuntuu tosi kaukaiselta, ihankun en ois edes Turkissa käynyt vaan koko viikko ois ollut vaan unta. Viikko meni tosi äkkiä niinkun lomat nyt yleensäkin tuppaa menemään mutta nautin ihan kauheesti Turkissa olemisesta, uusien ihmisten tapaamisesta ja lämmöstä ja ah, loma teki siis hyvää vaikkei kotiin palaaminen alkanutkaan sit niin ruusuisesti. Seuraavaan lomaan ja valmistumiseen on kuitenkin enää 12 päivää, joten kauheesti ei enää tarvi päätään vaivata arkisilla asioilla ja koululla yms.





Alanyan reissusta mulla ei oikeestaan oo ihan hirveesti asiaa joten kuvat ehkä kertoo tällä kertaa enemmän. Sen verran kuitenkin, että musta oli ihan huippua päästä Turkkiin nätteihin maisemiin vaikka parin Istanbulin reissun jälkeen Alanya ei enää tuntunutkaan ihan niin siistiltä kun viimeks, oli ihana viettää aikaa perheen kanssa ja saada uusia suomalaisiakin kavereita, päästä pyörimään ympäriinsä vähän tutuissa ja uusissakin paikoissa, nähdä sitä Anniakin vihdoin ja kyllä, kävin muutamat keskustelutkin turkiksi paikallisten kanssa! Mitään ihmeellisempiä keskusteluja ei mun taidoilla käydä, mut oli silti aika siistiä huomata että oma opiskelu on tuottanut tulosta sen verran että voit ilmasta itseäs niin että joku jopa ymmärtää.





Aiemmat kerrat Alanyassa on ollut ehkä enemmän vaan oleilua ja sellasta pitäis-varmaan-käydä-jossain mietiskelyä, mutta sit vikana päivänä huomaan että niin se viikko on ohi, eikä oo tullut käytyä syömisten lisäks oikeestaan missään muualla kun rannalla, kiertelemässä vähän pitkin kyliä, shoppailemassa ja uima-altaalla. Tällä kertaa olin kuitenkin vähän reippaampi ja melkeen kaiken sain mun to do -listasta tehtyä. Ja joo, to do -listoja pitää olla ja varsinkin lomalla ettei unohda tehdä mitään tärkeetä. Kuvista siis näkyykin aika pitkälti paikat missä tuli käytyä; Kalen huipulla, Alanyan telakalla (paitsi etten oo ihan varma meninkö telakalle asti vai missä asti oon kävelly) ja parissa moskeijassa.






Päivä edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen selvisi että mun vapaaehtoiseksi lähtemisessä oli ongelmia, meillä oli ilmeisesti käynyt suurehko väärinymmärrys mun vapaaehtoisjakson kestosta. Mä puhuin vuodesta/12 kuukaudesta, kun mut oltiinkin valmiita ottamaan Turkkiin vaan kahdeksi kuukaudeksi. Muutamat ärtymyksen itkut pääs, olinhan puoli vuotta luullut että mulla on vastaanottajat siellä päässä valmiina vuoden mittaiselle jaksolle. Kieltäydyin sitten tästä kahden kuukauden pestistä koska haluan olla mahdollisimman pitkään tekemässä vapaaehtoishommia, jotta saan vaparivuodesta oikeesti irti kaiken mahdollisen ja pystyn antamaan itsekin paljon enemmän pidemmällä aikavälillä. Loman jälkeen ei auttanut muu kun pistää uutta matoa koukkuun ja uudet verkot vesille ja mitä näitä nyt on, ja tässä sitä taas ollaan; projektia etsimässä. Oon kuitenkin toiveikas ja uskonkin että ongelmat ekan projektin kanssa tarkottaa sitä että jossain mua oottaa vielä parempi paikka!