perjantai 7. maaliskuuta 2014

minun Istanbul

Hiihtolomilta palailtu, mutta rytmit on silti ihan sekaisin. Onnistuin saamaan itteni kipeäksi Istanbulissa oloni aikana mut sinnittelin kotiinlähtöpäivään, sunnuntaihin, asti kunnialla ilman sen kummempia oloja. Hotellihuoneessa lämmöt huusi yöt täysillä, eikä sitä kipeyttä päivisin kaupungilla huidellessa muistanut. Sunnuntaina olinkin sit aika kauheessa kunnossa, oli kylmä ja kuuma vuorotellen, vedenkin nieleminen sattu ja kyynelsilmin yritin vetää lentokentällä simitiä naamariin. Mahto olla näky! Nyt alkaa olot jo helpottaa ja oon jopa saanut (melkeen) puolet matkalaukusta tyhjennettyä!

Kadiköyn tiistaimarkkinat

Fatih
Hahah yksin ollessa saa tällasia hyviä turistikuvia itestään.. Miä ja vene (ja vähän siltaa!!)
Reissu itessään meni kuitenkin tosi hyvin (ja ihan liian nopeasti!) muutamaa heikkoa hetkeä lukuunottamatta. Heikot hetket koostu lähinnä ehkä suomalaisen ja turkkilaisen ajattelutavan erilaisuudesta? Mulle suomalaisena kun on ainakin tärkeää että jos jotain sovitaan, se pidetään ja jos mutkia tulee matkaan niin niistä ilmotetaan. Toinen asia minkä huomasin oli ettei kannata sataprosenttisesti luottaa mihinkään suunnitelmiin ennenkuin ne oikeesti tapahtuu, parhaimmillaan suunnitelmat muuttu useaan otteeseen jo yhden päivänkin aikana. Järjestelmällinen ja tarkka suomalainenhan menee ihan sekasin tollasessa pyörityksessä, toisaalta ehkä ihan hyvä välillä ;)

Taidetta Ortaköyssä

Lauttamatka Euroopasta Aasiaan

Büyük Camlicalta Aasian puolen maisemia

Üsküdar
Ennen matkaa mua varoteltiin jonkun verran mielenosotuksista ja tietenkin hulluista turkkilaisista jotka vähintään minut ryöstää tai kidnappaa. No, tässä miä vielä oon ja rahatkin on menny kaikkeen muuhun ku rosvojen taskuihin! Ainoat sydämentykytyksiä tuoneet tilanteet oli ensimmäisenä iltana taksikuskin kanssa joka oli lähössä ajeluttamaan mua ja lompakkoa ympäri kaupunkia, ja tilanne jossa kaksi vanhempaa kerjäläistyttöä tuli pelottavan lähelle lasittuneine silmineen ootellessani tien ylittämistä. En usko että nää tytöt mulle ois mitään tehnyt, en vaan tienny miten päin siinä ois ollu kun kaks tyttöä tuijottaa suoraan silmiin parinkymmenen senttimetrin päässä ja puhuu jotain passit kädessä.


Sininen moskeija

Kadiköy

Bosborin salmi
Oikeilta jännitystilanteilta siis vältyttiin, eikä kukaan kiinnittänyt sen kummemmin huomiota minuun edes iltaisin jos liikuin jossain yksin. Turvallisemmalta minust tuntu pimeellä kävellä Istanbulin täysillä kaduilla kun pimeellä tyhjässä Kotkassa. Jos joku minut haluaa täällä tappaa ni kukaan ei oo ees auttamassa! :-D Itse asiassa ne kerrat kun joku mut kaduilla pysäytti oli Üsküdarissa kun multa tultiin kysymään pariin otteeseen huolestuneena oonko kenties eksynyt, tarvitsenko apua? Mietin vaan kuinkahan kadonneelta turistilta oon näyttänyt.. Muutamaan otteeseen multa tultiin kysymään myös turkiksi suuntaa johonkin paikkaan ja olin ihan otettu, joku ehkä luuli minuu paikalliseksi! Jouduin kuitenkin toteemaan (hmm, turkiksi..) etten puhu turkkia, valitettavasti (mikä logiikka..!). Yksi syy lisää taas jatkaa kielen opiskelua..

Üsküdar

Fatihin keskiviikkomarkkinat

Kahvila Üsküdarissa, Neidontornia vastapäätä

Üsküdar
Tälläkin kertaa mun fiilikset Turkkia kohtaan vaan syventy ja entistä enemmän toivon että mun vaparivuosi toteutuu ja pääsen näkemään ja kokemaan lisää, lisää, lisää.. Joka kerta huomaa jotain uutta ihmisistä, tavoista ja kaikkia pieniäkin eroja verrattuna Suomeen. Turkissa ollessa ihmisten ystävällisyys ja ajattelevaisuus toisia ihmisiä kohtaan on aina sellanen asia mikä yllättää ilosesti. Kuulostaa siltä ettei suomalaiset olis mun mielestä ystävällisiä ja ajattelevaisia, ei, en tarkota sitä. Turkissa sen vaan huomaa pienistäkin asioista mitä tehdään toisen, tuntemattomankin ihmisen eteen. Odottelin Kabatasissa omaa bussiani, kun huomasin lähellä olevassa bussissa istuvan vanhemman turkkilaisen miehen. Samalla nuori nainen meni samaiseen bussiin, mutta huomattuaan ettei hänen matkakortissaan ollut tarpeeksi rahaa maksaakseen matkan, nainen nousi bussista ja lähti kävelemään bussin viertä pois bussipysäkiltä. Naisen osuessa vanhemman miehen kohdalle mies koputti bussin ikkunaan ja heilautti omaa matkakorttiaan, "minä voin maksaa". Nainen viittoi kieltäytymisen merkiksi, mutta mies heilautti kättään uudestaan ja käveli bussin etuosaan maksamaan naisen matkan. Mulle tuli tästä ihan mieletön vau -fiilis, ihan mahtavaa!


Büyük Camlicalta Euroopan puoleista Istanbulia

Hagia Sophia

Galatan tornista



Seuraavana päivänä ratikkaan mennessäni eilisen vanhan miehen toiminnasta vaikuttuneena maksoin vuorostani erään naisen matkan jolla ei ollut matkakorttia eikä jeton -kolikkoa millä matkan pystyy myöskin maksamaan. Nainen tarjosi kolikoitaan mutta heilautin kättä, "ei tarvitse". Julkisen liikenteen matkat ei Istanbulissa mitään mielettömiä maksa, joten oman matkani maksettuani naisen matkalle tuli hintaa 1,25 TL (eli n. 0,40 €), eli mistään suuresta summasta ei ole kyse. Silti mulle tuli itelleni tosi hyvä fiilis siitä että pystyin auttamaan tätä naista.

Galatan tornista


Kadiköy - Kabatas lauttamatka

Kadiköyn tiistaimarkkinat
Toinen tosi erilainen asia mihin törmäsin tällä kertaa itsekin oli nää miesten ja naisten työt. Oltiin käymässä Mecidiyeköyssä kaverini Kaderin uudella asunnolla mihin tehtiin remppaa. Heille oli tullut väärät keittiön kaapit, joita sitten piti lähteä kauppaan vaihtamaan. Kaksi remppamiestä ja Kaderin veli lähti kantamaan kaappeja autoon, ja kysyin voinko auttaa tavaroiden kantamisessa. Tuntu hölmöltä vaan seistä kädet ristissä ja kattoa kun toiset raahaa laatikoita naamat punasena. Kader naurahti ja sano että tottakai. Nappasin laatikosta kiinni ja kaikki kävi nauramaaan; "se oli vitsi, ei meidän tarvitse kantaa, tää on miesten hommaa!". Meidän mukaan sitten kauppaan lähti vain toinen remppamies, ihana Isa, joka kävi nostelemaan laatikoita autosta yksin ulos. Saan kai nyt auttaa? Kuulemma en, Isan mukaan jos se laittais naisen kantamaan painavia laatikoita, niin se ei vois enää elää ittensä kanssa. Hahah no sitten.. :-D

Istiklal katu

Kadiköyn tiistaimarkkinat


Üsküdar
Viikko tosiaan vilahti ohi äkkiä, illat ja viikonlopun vietin kavereiden kanssa, päivisin aika pitkälti turisteilin omia menojani pitkin kyliä kiinnostavien paikkojen perässä. Matkustaminen Istanbulissa julkisilla paikasta toiseen on mun mielestä aika helppoa, joskin aikaa vievää kaupungin koon takia. Kaikissa paikoissa en edes kerennyt käymään missä olisin halunnut, mutta onpahan pari hyvää syytä lisää palata! Pari paikkaa mihin oli kuitenkin pakko päästä oli Fatihin keskiviikkomarkkinat (oltiin täällä jo viimeksi ja oli pakko päästä taas) ja näitä markkinoita suosittelen ihan ehdottomasti kaikille ketä houkuttelee halvat vaatteet, kengät, huivit, korut, sukat, lakanat yms yms.. Monen monta katua pelkkää markkina-aluetta kiinteillä hinnoilla, tuolla sais aikaa kulumaan vaikka kuinka kauan! Ostoksia tulikin viikon aikana tehtyä älytön määrä, mun pieni matkalaukku oli ihan ääriään myöten täynnä ja lisäpainoa se oli saanut yli kuusi kiloa..




Ortaköy

Sultanahmet
Shoppailun lisäksi harrastin paikasta toiseen vaeltelua, kävin katsastamassa mm. Büyük Camlican mistä on ihan tajuttomat näkymät Bosborin salmelle, Euroopan puoleiseen kaupunkiin, Aasiaan ja Prinssisaarille asti. Osuin paikalle vähän sumuisena päivänä joten kuvatkin on mitä on, voin vaan kuvitella mitkä näkymät sieltä on auringon paisteessa.. Tämän lisäksi kävin mm. Galatan tornissa ihailemassa maisemia, katselemassa Neidon tornia Üsküdarin edustalla ja Sultanahmetilla Hagia Sophian ja Sinisen moskeijan välissä rukouskutsun aikaan. Asuin viikon Ortaköyssä ja kävin ihastelemassa mantereet ylittävää siltaa lähietäisyydeltä useampana iltana.

Fatihin keskiviikkomarkkinat

Eminönü

Taidetta Ortaköyssä

Galatan tornista
Yhtenä iltana käytiin Istiklal kadulla baarissa ja en oikeen tienny mitä odotin sieltä löytäväni, paikalliset teinit tuskin riekkuis tiistai-iltana baareissa? Asiakaskunta muistutti erehdyttävästi kotipaikkakunnaltani löytyvän rokkibaarin asiakkaita ja olin ihan superhämmentynyt. Empä ollut kovin moneen pitkätukkaiseen tai näkyvästi tatuoituun ja vahvaan mustaan meikkiin meikattuihin turkkilaisiin törmännyt aiemmin. Myöhemmin oma reaktio nauratti, en ollut jotenkin aiemmin osannut vaan kuvitella että niin onhan niitä pitkätukkaisia rokkareita nyt joka maassa, ei vaan Suomessa :-D


Üsküdar

Fatihin keskiviikkomarkkinat

Dosso Dossi Hotels - Old city Sultanahmet, hotelli Sultanahmetissa
Parasta mun mielestä Istanbulissa on ehdottomasti meri ja lauttamatkat, värikkäät ja niin erilaiset kadut ja rakennukset, vastakohdat sovussa vierekkäin vanhoista moskeijoista pilvenpiirtäjiin ja moderneista bisnesnaisista hunnutettuihin naisiin, öisinkään kaupunki ei nuku, eikä koskaan tiedä mitä seuraavan kadunkulman tai mäen tai oven takana on. Kukaan ei tunne ja oot vaan yks pieni ihminen muiden miljoonien ihmisten virrassa. Kadulla, metron liukuportaissa, kauppakeskuksessa, markkinoilla, tavallaan ihan samanlainen kuin ne kaikki muutkin. Oli ihanaa vaan kadota kaikkien muiden joukkoon. Istanbulissa on vaan sitä jotain, ihan oma tunnelmansa ja fiilis mihin haluaa vaan päästä vielä syvemmälle.

Neidon torni Üsküdarin edustalla

Üsküdar

Galatan torni

Üsküdar
Uskon ja toivon ettei tää ollut mun viimeinen reissu ihanaan Istanbuliin. Tehtiin jo Kaderin kanssa vähän suunnitelmia enskertaa varten (niinpäniin, mitä aikasemmin puhuin niistä suunnitelmien tekemisistä hahah..) ja toivon että sitä enskertaa ei tarvi odottaa kun enintään loppuvuoteen asti!

Kaderrrr <3

Büyük Camlica

Kadiköy - Kabatas lauttamatka
Oikein hyvää alkavaa viikonloppua kaikille missä päin maailmaa olettekin!