tiistai 31. joulukuuta 2013

rakas 2013

Vuosi 2013 vetelee viimisiään ja musta on niin outoa että kohta tää vuosi on jo ohi, tää vuosi on mennyt nimittäin ihan tajuttoman nopeesti. Oon viimiset neljä päivää työskennellyt ihmisten uuden vuoden vieton ilojen eteen myymällä taas ilotulitteita ja välillä tuntuu kun eläisin viime vuotta uudelleen, tein nimittäin samaa hommaa tasan vuosi sitten. Huomenna on vielä kahdeksan tuntia töitä, minkä jälkeen mulla ei ole mitään suunnitelmia. Ihan älytöntä! Yleensä suunnittelen kaikki mahdolliset bailut etukäteen ja stressaan jos ei ole mitään suunnitelmia. Suomalaistenhan kuuluu bailata uudet vuodet ja juhannukset ihan täysillä! Nyt on kuitenkin sellaset fiilikset että vaikkei huomenna mitään kunnon bailuja löytyisikään niin ei haittaa, oon vaan ilonen kun pääsen kuohuviinipullo kainalossa istumaan jonkun kaverin luokse ja sytyttelemään parit töistä kannetut raketit.


Mulle vuosi 2013 on ollut mun tähän astisen elämäni paras vuosi. Tänä vuonna oon päässyt tekemään, näkemään ja kokemaan, yrittämään, onnistumaan ja mokailemaan. Oon uskaltanut, ollut epätoivoinen, nauttinut ja ennen kaikkea elänyt. Oon saanut rohkeutta, ylittänyt itteni ja koittanut millaista on oman mukavuusalueen toisella puolen. Vuonna 2013 mä oon oppinut ja tajunnut ihan älyttömästi uusia asioita itestäni ja muista, tajunnut että vain mä itse voin päätöksillä ja tekemisilläni vaikuttaa omaan onnellisuuteeni ja elämänlaatuuni. Tää mielessäni oon tätä vuotta elänyt ja tehnyt niitä päätöksiä ja voin sanoa että mä oon pohjimmiltani nyt onnellinen. Eikä siihen oo edes tarvittu mitään suuria ponnisteluja, oon vaan valinnut elämääni mahdollisimman paljon sellaisia asioita jotka mut tekee onnelliseksi. Tänä vuonna on myös tuntunut että matto vedetään jalkojen alta; mulle oli aika kova kolaus muuttaa pakon edessä omasta kodista toisten kotiin kahden vuoden yksin asumisen jälkeen. Tästäkin selvittiin tietyllä asenteella ja nyt kaikki on tosi hyvin, oon ilonen että saan asua mun serkuilla ja musta on oikeestikin tosi kiva asua siellä. Aiemmin kohtalo oli mulle vaan yks tosi korni sana, mutta nyt toi pieni sana on tehnyt muhun vaikutuksen ja sen merkityksen tajutessani oon osannut ottaa uuden asenteen kaikkeen. En jaksa enää murehtia asioiden huonoja puolia, eihän siitä ole edes mitään hyötyä? Sen sijaan oon opetellut löytämään niitä hyviä puolia, ja muuttorumbakin muuttui positiiviseksi asiaksi kun tajusin saavani viettää paljon aikaa mun rakkaan kummitädin kanssa ja mun serkuista on tullut kuin kaksi uutta sisarusta mulle. Tän lisäksi oon tutustunut paremmin mitä parhaimiin naapureihin!
























kuvat weheartit

Tänä vuonna mä olen tutustunut tajuttomaan määrään uusia ja niin erilaisia ihmisiä koulun, työn ja myöskin internetin kautta. Oon saanut paljon uusia, jo tosi läheisiksi tulleita kavereita. Oon tutustunut suomalaisiin, venäläisiin, turkkilaisiin, Lontoolaisiin maahanmuuttajiin mm. Romaniasta, Unkarista, Myanmarista ja Albaniasta. Oon puhunut varmaan enemmän englantia kun koskaan aiemmin. Oon opiskellut venäjää ja käyttänytkin sitä itärajan sillä puolen tullen ymmärretyksi. Aloitin turkin opiskelun ja huomaan tajuavani jo joitain yksinkertaisia lauseita. Oon matkustanut tän vuoden aikana viidesti ulkomaille kolmeen eri maahan, mikä on hurja määrä mulle yhden vuoden sisään. Oon päässyt näkemään eri kulttuureja ja kyselemään sydämeni kyllyydestä; miks tää asia on näin, mitä sä tästä ajattelet, miten teillä tää asia tehdään? Vietin ihan sairaan hauskat 19-vuotis synttärit parhaassa seurassa, joita ilman lukemattomat koulussa istutut tunnit ja muukin elämä viime vuosien aikana ois ollu tajuttoman tylsää. Oon maistanut uusia ruokia, mistä eksoottisin oli ehkä venäläiset verikarkit. Ei ihan meikäläisen mieleen, mutta venäläiset vetää niitä hymyssä suin. Oon matkustanut ekaa kertaa kaksin kaverin kanssa ulkomaille kun lähdettiin Eevin kanssa elokuussa Istanbuliin missä näin pitkästä aikaa vanhoja kavereita joihin tutustuin jo vuonna 2010. Tänävuonna oon myös matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ulkomaille, kun lähdin syyslomaksi Pietariin ja Moskovaan tapaamaan kavereita. Oon nähnyt revontulia, uinut Välimeressä, Marmaranmeressä ja melkeen uskaltauduin avantoon. Oon tavannut livenä ihmisiä joihin oon tutustunut facebookin ja instagramin kautta ja näistä ihmisistä on tullut mulle tosi tärkeitä vaikkei välttämättä saman maan rajojen sisällä ollakkaan. Oon riekkunut keskiviikkoisin baarissa halvan juoman perässä, ollut ihanassa työpaikassa töissä, kehystänyt tauluja, saanut kukkia, yöpynyt hostellissa, käynyt Tallinnassa ja ennen kaikkea nauttinut tästä vuodesta täysillä.

Kaiken kaikkiaan tää vuosi on ollut täynnä uusia ja vanhoja ystäviä, uusia kulttuureita, matkoja, uusia kokemuksia, eli just niitä asioita mistä mä tykkään. Oon tosi onnellinen että oon saanut kokea kaikki nää asiat ja että tää vuosi on ollut näin hyvä. Ensivuotta kohti lähdetään siis hyvin mielin, mielessä jo hyppii tammikuussa alkava työharjoittelu ja helmikuussa odotteleva Istanbulin matka (55 päivää!) :-)


Näihin tän vuoden lempibiiseihin postauksen lopetellen toivotan kaikille hauskaa uuden vuoden vaihdetta ja oikein hyvää vuotta 2014!

tiistai 24. joulukuuta 2013

24. joulukuuta

Oikein hyvää joulua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!
Meillä on aina joka toinen joulu perinteisempi joulu millon ollaan kaikki yhdessä yleensä äidillä, käydään aamulla hautausmaalla, katellaan lastenohjelmia, syödään ihan liikaa, jaetaan lahjat ja syödään vielä vähän lisää. Tämä joulu ei kuitenkaan mene tällä kaavalla, vaan jokatoinen joulu vietetäänkin sitten vaihtelevalla porukalla äidin ollessa yleensä illan töissä ja poikien isällään. Näinä vuosina me muut vietetään joulua aina siis milloin mitenkin fiiliksestä riippuen.
Mun mielestä tää järjestely on enemmänkin kuin sopiva; musta on kiva että välillä voi keksiä omaa tekemistä jouluksi ja luoda ehkä niitä omiakin perinteitä perhejoulun perinteiden lisäksi. Tietyistä perinteistä huolimatta meillä ei joulua juhlita uskonnollisena juhlana, joulu on meille aika pitkälti rentoutumista, yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Lahjoista ei olla otettu sen kummempaa stressiä, yleensä ollaan saatu jokainen parit lahjat mitä ollaan toivottu ja niin oli tänäkin vuonna. Vaikka tänävuonna vietelläänkin tätä erilaisesta joulua keräännyttiin kuitenkin kaikki hetkeksi yhteen lahjojen avaamisen ajaksi ennen äidin töihin lähtöä.
Tänään aamupäivästä käytiin siis viemässä kynttilöitä hautausmaalle ja mummilla avattujen lahjojen ja syötyjen herkkuruokien jälkeen käpyttelin pari tuntia sitten tuolla jouluisessa vesisateessa tänne äitille ja kohta ajattelin pistää joulutortut uuniin ja parkkeerata itseni sohvan nurkkaan katsomaan Nicholas Sparksin leffoja loppuillaksi!
Tänään mun mielessä on käynyt myös ensi joulu. Missäköhän mä tasan vuoden päästä oon? Toivottavasti Turkissa kehittelemässä lisää erilaisia jouluperinteitä ja toteuttelemassa joitain vanhoja mahdollisuuksien mukaan :-)

torstai 12. joulukuuta 2013

kuudes

Niin tosiaan, munhan piti tää blogi laittaa julkiseksi 'vasta sitten kun mun vapariks lähteminen ois 100% varmaa'.. No vielä ei olla kyllä ihan siinä pisteessä mutta julkisia ollaan nyt kuitenkin, hui.

Vähän nyt ehkä jännittää. Ensinnäkin se, että entä jos joku meneekin nyt pieleen enkä pääsekään lähtemään? Joudun tulla tänne kertomaan huonot uutiset ja kaikki odotus ja into on täällä mustana valkosella, eikä mitään tuukkaan tapahtumaan? Huh, se ois pahin mahdollinen vaihtoehto..
En oo kauheesti osannut edes ajatellut mahdollista lähtöä vaikka yleensä mietin kaikki tilanteet valmiiksi mun päässä. Miltä mä siinä tilanteessa näytän, mitä mä mietin ja miltä musta tuntuu.
Tänään puhuttiin Eevin kanssa ensi kevään valmistujaisista, ne mä pystyn helposti kuvittelemaan mun mielessäni ja odotankin jo innolla tutkintotodistuksen kouraan saamista, lakin päähän vetämistä ja sitä hetkeä kun viimisen kerran kävelen sen koulun ovista ulos. Sen sijaan tää mahdollinen lähtö on vielä omalla tavallaan niin kaukanen asia etten edes uskalla siitä liikaa haaveilla.
74101_1657822134013_1408258_n
Tällä hetkellä elän aika pitkälti tapahtumasta toiseen enkä odotakaan nyt mitään niin paljon kun tulevaa joululomaa. Tammikuussa meillä alkaa kuukauden työharjoittelu ja helmikuussa ollaan viiminen kuukausi koulun penkillä. Kuun lopussa on vihdoin Istanbuliin lähtö (73 päivää, täältä tullaan!) ja loppukevään vietänkin jälleen työharjoittelussa.
Kaiken tän keskellä tuun kirjottamaan sopimuksia liittyen vapaaehtoiseksi lähtemiseen, ottamaan osaa nuorisotoimen järkkäämiin tapahtumiin ja joskus keväällä mulla pitäis vihdoinkin olla se sataprosenttinen varmuus sille lähdenkö mä vuodeksi Turkkiin vaiko en.
Oon silti erittäin salaisesti ja vähän luottavainen tän projektin hyväksytyksi tulemisesta, koska samassa projektissa on työskennellyt ja työskentelee ilmeisesti tälläkin hetkellä useita vapareita, miksei siis tätä projektia nyt hyväksyttäisi.. En vaan uskalla olla liian luottavainen, ettei tiputa korkeelta!
73044_1657844254566_7797912_n
Toinen jännityksen aihe tän blogin julkaisussa on ehkä kommentit.
Luen monia ulkosuomalaisten, eri maista/kulttuureista kiinnostuneiden ja niiden parissa elävien blogeja ja monesti oon huomannut kommenttiboksien täyttyvän älyttömistä anonyymikommenteista ja aikamoiset sodatkin on saatu välillä aikaan liittyen milloin mihinkin aiheeseen.
Tällä hetkellä tulen välillä päivittelemään väliaikatietoja ja fiiliksiä, myöhemmin kirjoittelen tänne huomattavasti useammin ja enemmän mm. Turkista, kulttuurista ja vapaaehtoistyöstä. Ja mikä tärkeintä mainita, mä tuun kirjoittamaan ne asiat niin kuin mä itse ne sillä hetkellä koen.
Mun ajatukset ei tuu olemaan absoluuttisia totuuksia eikä ainoita tapoja ajatella tai tehdä ja joku muu siellä ruudun takana saattaa kokea samat asiat täysin eri tavalla ja toivoisinkin sen seurauksena saavani aikaan rakentavaa keskustelua ja kokemusten ja mielipiteiden vaihtoa hyvässä hengessä :-)
Kaikki kommentit on siis erittäin tervetulleita ja erittäin toivottuja (!) mutta koitetaan pitää ne asiallisina ja asiaan kuuluvina. Oikeasta sivupalkista löytyy myöskin tämän blogin sähköpostiosoite minne saa laittaa viestiä jos ei kommenttiaan halua laittaa julkisesti!

Nyt kun ollaan julkisesti esillä, tervetuloa seuraamaan! :)